Tänään sitten mieheni lähti tyttäremme kanssa kummisedälle yöksi ja minä jäin toista kertaa kotiin.

Tänään myös päästettiin ekaa kertaa kaikki 8 kania juoksentelemaan keskenään. Vilinää ja vilskettä kyllä riitti. Teimpä vielä niin että laitoin kissammekin vielä mukaan huoneeseen, sillä tätä itsepäistä diivaa yritetään oikeasti totuttaa kaneihin ja aikas äkkiä. Kaneilla ei nyt mitään isompaa kärhämää tullut, mitä nyt pientä voimamittelöä piti päästä kokeilemaan. Ihme kyllä, alkuperäiset verivihollisemme Dante ja Zeus eivät edes yrittäneet tapella tänään. Väistivät toisensa hyvin nätisti ja leikkivät ilmeisesti pikkuenkeleitä. :D En sitten tosin tiedä että oliko tämän hyvän käytöksen takana se että jokossa juoksenteli 3 täysin uutta pupua joista kaksi ovat isompia kuin kumpikaan näistä jääräpääuroksistamme... Mene ja tiedä.

Ensi viikonloppuna jään perjantaina tyttäreni kanssa kahdestaan kotiin elikkolaumamme kanssa. Mieheni menee kaverilleen viettämään luultavasti taas näitä miesten "aivot-narikkaan"-iltaa ja minä nautin lapsen kanssa laatuaikaa.

Minusta on oikeasti alkanut tuntua että kissamme suorastaan nauttii meillä olosta. Sain siis tämän lapsuudenkissani itselleni kun tuli tämä valitettava kiireellinen sijoitus. Se oli ainoa asia jonka äiti osasi tehdä siinä tilanteessa, eli antoi Sylvin minun hoteisiini. Ja toi kissa kyllä nauttii. Ottaa niin lokoisasti kun vaan osaa ja ilmoittaa aina kun on hänen mielestään ruoka-aika. Tosin, tässäkin teen sen, että en anna kissalle heti ruokaa ettei diivamme ala taas hyppiä silmille. Ja kyllä, Sylvin ruokailua täytyy vahtia oikein kunnolla koko ajan sillä sillä on jokin ihmesairaus joka aiheuttaa turpoamista ja haavautumista.

Talvikkomme Allu taasen on alkanut viihtyä purujen seassa kun on nyt vihdoin ja viimein saanut ne tunneliverkostonsakin valmiiksi. Upea poju siitäkin on kasvanut. Mutta kyllä se siltikin hyppii vielä seinille :D