Olihan tämä päivä alkuunsa ihan vieraan tuntuinen kun Mika lähti ja vei samalla neidin mummilleen hoitoon. No, ensin siivosin ja vaihtelin huonekalujen paikkoja, mutta nyt sitten on jo hiukan helpottunut ja olen viettänyt animemaratonia tässä illan aikan jo jonkin aikaa. Tätä on pakko tehdä minulle, jättää ihan yksin kotiin, ilman lasta. Lastensuojelu on onnistunutn aiheuttamaan minulle jonkin sortin paniikkikohtauksen aina jos lapsi ei ole kanssani samassa asunnossa tai paikassa.
Ja jokuhan voisi todeta ettei sellaista ole olemassakaan niin kokeilkoot kun lähtee seuraavana aamuna mukavissa fiiliksissä töihin ja puolen päivän aikaan saakin soiton että lastensuojelu kävi hakemassa lapsen pois. Ja tämäkin ihan ilman syytä.
Tämä kyseinen päivä oli se kun soitin ensimmäistä kertaa elämässäni äidilleni ihan paniikissa, kykenemättä edes puhumaan asiasta. Sain minä sitten jotenkin soperrettua asian äidilleni joka onnistui jotenkin rauhoittelemaan minut.
Nyt alkaa olla sujut asian kanssa sillä lastensuojelu ei kuitenkaan meille voi mitään tehdä, ainakaan tällä hetkellä.
Sylvi ja Aatu jopa mahtuvat olemaan samalla sängyllä tällä hetkellä ja pitävät minun kanssani animemaratonia. :D Eli kyllä, kotona pystyn olemaan ilman paniikkia jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti