Karvanlähtö, mikä ihana aika

Ihanaa, kaneillamme on kaikilla nyt karvanlähtöaika. Tosin parempi näin etteivät vaiha kaikki eri aikaan, niin ei tarvi niiskutella pitkään. Kanien karvat ovat nimittäin sellaisia että kuka tahansa niiskuttelee karvanlähtöaikaan, oli sitä allergiaa tai ei. Neidillä ei tätä ongelmaa ole, mutta itse köhin ja aivastelen todella paljon.

Tänään käymään äidillä ja neidin päänultrassa. Ultrasta emme ole huolissamme sillä neiti ei osoita minkään sortin ongelmia päähalkionsa kanssa.

Kissamme on alkanut sekoilemaan ihan kunnolla, Sylvi nimittäin juoksentelee häntä pörheänä ympäri kämppää ja hyökkäilee olkkarimme maton kimppuun ihan onnessaan. Myöskin laserkynä on sylvin ehdotonta suosikkikaartia, vaikka hömppä ei sitä nyt kovin kauaa jaksa,  sillä käy kyljelleen makoilemaan jolloin tiedetään että nyt on hyvä hetkin lopettaa. No, eihän vanhus tietty kovin kauaa muutenkaan jaksa enää leikkiä.

Mieheni on nyt innostunut nettipeleistä ihan kybällä. tarkoittaen 40k pelejä. Pelailee kavereidensa kanssa ja viettää aikaansa niihin uppoutuen, mutta ei se mitään, jää mieheltäni aikaa perheelleenkin joten tämä ei ole huolestuttavaa.

Tänään sitten käytiin siellä vuorovaikutusyksikössä ja  jouduttiin sitten kaupungin hienojen auraustaitojen takia viemään neiti sinne pulkalla. :D ei sillä ettei se olisi toiminut mutta valituksethan siitä tietysti tuli.

Sitten me mentiin käymään tänään mun äidin luona. Oli ihan mukavaa ja lupasin mennä keskiviikkona auttamaan siivoamisessakin. Mika saa sitten jäädä neidin kanssa kotio.

Sylvillä on ollut joku hepulikohtausilta. :D Kissa on juoksennellut ihan onnessaan kämppää ympäriinsä ja karvat pystyssä. Siitä en tiedä miksi ne karvat oli pystyssä mutta kissalla tuntui olevan hauskaa.

Mika myös käytti tänään leijonaluppamme pihalla ja kani rakasti lunta. Oli kani ainakin sen näköinen että lumessa oli sitten peuhattu ja oikein urakalla. :D

Nyt on sitten oikeasti neidillä se hampaiden kasvukausi, sillä neitiä sai nukuttaa ja kauan vaikka näki että tytsy kaipas vaan unta. No, ei siinä mitään, sitten vaan neidille kylmiä tutteja saatiin suuhun niin sitten sammu kuin saunanlyhty.

Tänään saatiin sitten vihdoin ja viimein lopuillekin kaneillekin ne pissaastiat, josko nyt ei tarvis olla niin paljoa siivoamassa tota häkkiä jos nyt tajuaisivat mitä se sisäsiisteys olikaan. :D

Huomenna on turhan aikainen herätys, kello yhdeksältä pitää olla sofian vuorovaikutusyksikössä ja arvatkaapa kaksi kertaa kiinnostaako meitä mennä sinne nuoleskelemaan niiden ämmien perseitä... Noup... Mutta kun on pakko niin pakko. Meiän lapsikaan ei ole vielä silloin hereillä.... Eli siinä mielessä on aika perseestä kans kun pitäis olla lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta parantava hommeli, no, paljompa siitä on hyötyä jos me annetaan lapsen nukkua silloin kun sitä väsyttää.

Hiomenna mennään käymään myös mun äitini luona ja pääsee neiti taas tuijottelemaan ihmeissään mumminsa punaisia hiuksia :D

Pupuilua

Tänään kävin katsomassa sitä puputyttöä jonka olin jo varannut meille.... No, tulihan sitten varattua sieltä yski poikakin. Eli meille on n. parin viikon päästä tulossa pari pikkupupua laumamme jatkoksi. Loistavia veitikoita olivat. Ihastuin siis sellaiseen pikkupuun joka oli itse rauhallisuus. Sillä oli sellainen valkoinen piste päässä. :D Ja tyttö olikin sellainen ihana seikkailijaluonne. Saan siitä varmasti hyvän agilitypupun itselleni. Koska Nalasta ei ole mitään takuita että ottaako se sen homman haltuun ollenkaan. 11.3 ne treenit sitten ois.

Neiti oli väsynyt kuin mikä kun tuli isukin kanssa kotiin. Ei ollut kuulemma halunnut nukkua yöllä ollenkaan. No, tänään sitten taitaakin nukuttaa hiukkasen enemmän. Nytkin lutuisesti nukkuu pinnasängyssä.

Zeus sitten meni tänään kiusaamaan Dantea ja tytsyjä kun päästettiin vapaaksi kanihuoneessa. Meni rynkyttämään häkin ovea ja Dante oli sitten kynnellä osunut alahuuleen. Tuloksena kiva verilammikko ja Zeuksen alahuulessa kivan kokoinen pintanaarmu. Mitään pahempaa ei käynyt, mutta ei voi ymmärtää miksi pitää mennä varta vasten ärsttämään toista jos se on kivasti tyttölauman kanssa häkissä. Ja kyllä, Zeuksellakin oli tyttökaveri vapaana sen kanssa.

Dana saatiin tänään siirrettyä takaisinvanhaan porukkaansa kun lopettyi sen iän ikuisen muita kohti hyökkäilyn. Nyt meillä on taas Dana, Nala, Dante ja Lume samassa poppoossa.

Tänään sitten mieheni lähti tyttäremme kanssa kummisedälle yöksi ja minä jäin toista kertaa kotiin.

Tänään myös päästettiin ekaa kertaa kaikki 8 kania juoksentelemaan keskenään. Vilinää ja vilskettä kyllä riitti. Teimpä vielä niin että laitoin kissammekin vielä mukaan huoneeseen, sillä tätä itsepäistä diivaa yritetään oikeasti totuttaa kaneihin ja aikas äkkiä. Kaneilla ei nyt mitään isompaa kärhämää tullut, mitä nyt pientä voimamittelöä piti päästä kokeilemaan. Ihme kyllä, alkuperäiset verivihollisemme Dante ja Zeus eivät edes yrittäneet tapella tänään. Väistivät toisensa hyvin nätisti ja leikkivät ilmeisesti pikkuenkeleitä. :D En sitten tosin tiedä että oliko tämän hyvän käytöksen takana se että jokossa juoksenteli 3 täysin uutta pupua joista kaksi ovat isompia kuin kumpikaan näistä jääräpääuroksistamme... Mene ja tiedä.

Ensi viikonloppuna jään perjantaina tyttäreni kanssa kahdestaan kotiin elikkolaumamme kanssa. Mieheni menee kaverilleen viettämään luultavasti taas näitä miesten "aivot-narikkaan"-iltaa ja minä nautin lapsen kanssa laatuaikaa.

Minusta on oikeasti alkanut tuntua että kissamme suorastaan nauttii meillä olosta. Sain siis tämän lapsuudenkissani itselleni kun tuli tämä valitettava kiireellinen sijoitus. Se oli ainoa asia jonka äiti osasi tehdä siinä tilanteessa, eli antoi Sylvin minun hoteisiini. Ja toi kissa kyllä nauttii. Ottaa niin lokoisasti kun vaan osaa ja ilmoittaa aina kun on hänen mielestään ruoka-aika. Tosin, tässäkin teen sen, että en anna kissalle heti ruokaa ettei diivamme ala taas hyppiä silmille. Ja kyllä, Sylvin ruokailua täytyy vahtia oikein kunnolla koko ajan sillä sillä on jokin ihmesairaus joka aiheuttaa turpoamista ja haavautumista.

Talvikkomme Allu taasen on alkanut viihtyä purujen seassa kun on nyt vihdoin ja viimein saanut ne tunneliverkostonsakin valmiiksi. Upea poju siitäkin on kasvanut. Mutta kyllä se siltikin hyppii vielä seinille :D

Rauhallinen päivä

Tämä päivä onkin mennyt sitten vain kotona oleskellessa. On pitänyt odottaa että rahat tulevat seuraavana päivänä. Eniten tässä ärsyttää että Kela oli se joka tämän rahaasian oli sitten sössinyt, mutta onneksi satuimme pääsemään keskustelemaan tämän jutun Malmin kelan esimiehen kanssa joka ymmärsi täysin tilanteemme ja pisti kovasti vauhtia asian käsittelyyn.

Lumi ja Puh pääsivät tänään leikkimään sänkykaneja ja jopa uteliaina pupuina tutustuivat meidän kissaammekin. :D Aatu taasen on nauttinut täysin siemauksin vapaana olostaan ja juoksentelee tälläkin hetkellä onnessaan eteisen ja häkin väliään. Muut pupusemme ovat odottaneet kiltisti häkistä pääsyään ja huomenna saavat juoksennella ja paljon sillä on häkin siivouspäivä.

Neidin nukkumaanmenoaika ollaan saatu siirrettyä nyt kello 22 ja kiltisti nukahtaa ilman raivokohtauksia. Mutta nukkuukin nätisti koko yön, mitä nyt enää herää kerran yössä syömään josta sitten nukahtaa vielä uudemman kerran.

Minua on tosin mietitättynyt se, että lastensuojelusta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun sosiaalipediatrimme soitti hänelle. Kerroimme nimittäin hyvin rehellisesti että kaikki meillä ollut stressi johtui nimen omaan lastensuojelusta. Ja kroppani alkaa vasta nyt rentoutua hiukan mikä näkyy omituisena väsymyksenä ja todella kovana ruokahaluna. Eläimet alkavat pikkuhiljaa rauhoittua syliini muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä lohduttamisessa. Varsinkin nala tekee tätä minulle ja paljon. Se on kyllä ensimmäinen kaninin ja tuntuu aistivan pienimmätkin tuntemukseni. Silloinkin kun lastensuojelu vei empun, Nala ei suostunut olemaan missään muualla kuin minun lähelläni. Se tuli hieromaan leukaansa aina milloin mihinkin minussa ja tökki, että pitäisi silittää. Eläimet kuitenkin auttavat mitä omituisemmissa tilanteissa.

Silloinkin kun olin raskaana ja kanit olivat vapaana makuuhuoneessamme, Danten oli pakko istua minun puolellani sängynpäädyssä ja vahtia minun untani. Raasu nukkuikin sitten päivät muuten. Ja silloin kun Nalalta tuli ensimmäinen poikue, Dante hoiti niitäkin. Siinä on todella uskomaton kani, pakko myöntää.

Rauhallinen päivä

Tänään aika onkin mennyt ihan siivillä. Heräsimme kymmenen aikaan ja lapsemmekin ilmoitteli että halusi hetkeksi juttelemaan.

Tänään sitten selvisi että Dana olikin ollut vain valeraskaana ja murisi minulle kun aloin leikata sen kynsiä. Tytsystä on tullut aikas kovaluonteinen. Eikä Dana ikinä käy kiinni käteen tia mitään, mutta raapii aikas maan perkeleesti. Ja tästä syystä sitten olikin aika leikata ihanan pupumme kynnet. Onnistui nimittäin kerran raapaisemaan leukaani mukavan näköiset raapimajäljet. :D Kynnet olivat hitusen pitkät.

Aatumme taasen on innostunut häkistää aikas paljon viime aikoina, No huomenna sillä on taas vapaanakulkupäivä kun ehdimme ottaa loputkin tavarat pois olohuoneemme lattialta. Raivosiivoamisen huonoja puolia on se että ei jaksa siivota pariin seuraavaan päivään.

Lumi ja Puh ovat kyllä valloittaneet täysin keittiömme. Parkettilattiamme saa kyytiä kun Lumi tykkää vähän kaiveskella häkin ja patterin välistä tilaa, tosin ihmettelen vieläkin että minkä ihmeen takia se kaivuukohta on nimenomaan siinä.

                                                                          Aatu

Sylvikissamme taasen on ottanut rennosti koko päivän ja hakeutuu koko ajan johonkin minun läheisyyteeni kun ei syliin asti viitsi tulla. :D Aatua, eli kookasta kääpiöluppakaniamme on pidetty häkissä myös sen takia että Sylvi on saanut vähän hermolomaa tästä uusimmasta pupustamme.

On tänään ollut kumman energinen olo vaikka ei tullut yöllä sitten hirveemmin nukuttua. Tulin sitten katsoneeksi koko Fruits Basketin yön aikana. Neiti tuli siinä puolen päivän aikoihin takaisin kotio, oli ollut mummillaan koko eilisen päivän hoidossa.

Kanit sain eilen siirrettyä omaan huoneeseen, vaikkakin Aatu jäi olkkariin vapaaksi kaniksi ja meidän keittiökanit eivät ole siirtymässä mihinkään. Ja kyllä, Aatu katseli animemaratonia kanssani koko yön.. :D Meni sitten takaisin häkkiin kun mies tuli kotiin ja on nyt mököttänyt koko päivän sille.

Hyvin meni ensimmäinen yksin olemiskoti-ilta ensi kertaa yli puoleen vuoteen. Valittamista ei ole, sillä rauhoituin lopulta kunhan se mun tekemispiikki loppui, eli olin siivonnut kämpässä niin maan peevelisti, että kroppa ilmoitti että ei jaksa.

Nytkin on hauska katsoa että kissamme makailee neidin vieressä (sopivasti kuitenkin tämän jalkojen ulottumattomissa) ja neitihän tietysti katsoo tätä erikoista väritystä aivan innoissaan. pikkaisen kyllä pelottaa että milloin tosta kissavanhuksestakin aika jättää, sillä onhan se jo kohta 13 vuotias kissa. On pistänyt nämä liukuhihnalla tulleet eläinten kuolemat miettimään asioita. Ja epäilykseni on että Sylvi on seuraava, sillä sille oli joskus aikoinaan ennustettu elinikää vain 7 vuotta.

Kunhan tulee rahaa niin aloitan sitten järkkäämään asioita niin että pääsisin kanikasvattajaksi. Täysin harrastepohjaistahan se on mutta kun kanit ovat vieneet sydämmen. Ja taitaneepa olla harrastus joka myös nippa nappa maksaa kulutuksenkin takaisin, sitten ainakin pidemmällä tähtäimellä.

Ja nyt on hoidettu taas kerran operaatio leikataan kaikkien kanien kynnet. Pikkuhiljaa noi meiän nuorimmaisetkin alkaa oppia siihen oikeaan tapaan leikata kynnet. :D

Ihan ensimmäinen koti-ilta yksin

Olihan tämä päivä alkuunsa ihan vieraan tuntuinen kun Mika lähti ja vei samalla neidin mummilleen hoitoon. No, ensin siivosin ja vaihtelin huonekalujen paikkoja, mutta nyt sitten on jo hiukan helpottunut ja olen viettänyt animemaratonia tässä illan aikan jo jonkin aikaa. Tätä on pakko tehdä minulle, jättää ihan yksin kotiin, ilman lasta. Lastensuojelu on onnistunutn aiheuttamaan minulle jonkin sortin paniikkikohtauksen aina jos lapsi ei ole kanssani samassa asunnossa tai paikassa.

Ja jokuhan voisi todeta ettei sellaista ole olemassakaan niin kokeilkoot kun lähtee seuraavana aamuna mukavissa fiiliksissä töihin ja puolen päivän aikaan saakin soiton että lastensuojelu kävi hakemassa lapsen pois. Ja tämäkin ihan ilman syytä.

Tämä kyseinen päivä oli se kun soitin ensimmäistä kertaa elämässäni äidilleni ihan paniikissa, kykenemättä edes puhumaan asiasta. Sain minä sitten jotenkin soperrettua asian äidilleni joka onnistui jotenkin rauhoittelemaan minut.

Nyt alkaa olla sujut asian kanssa sillä lastensuojelu ei kuitenkaan meille voi mitään tehdä, ainakaan tällä hetkellä.

Sylvi ja Aatu jopa mahtuvat olemaan samalla sängyllä tällä hetkellä ja pitävät minun kanssani animemaratonia. :D Eli kyllä, kotona pystyn olemaan ilman paniikkia jo.

No nyt oli ihan OK herätys, rakas aviomieheni oli jotenkin kummallisesti ennen minua hereillä ja toi sitten lapsemme potkimaan minua hereille. No mitäs siinä voi enää tehdä kuin herätä kun Emppu rupesi kujertelemaan.  No ei siinä sitten mitään, ennen tätä tapahtumaa kanimme Puh kävi kirputtamassa minua kun en sitten ilmeisesti liikkunut tarpeeksi pitkään aikaan.

Ja ehtihän tässä jo kerran sähkötkin käväistä poissa, ja äkkiä lapsi pinnasänkyyn koska siellä on lämmin.

Ja sylvi on taas saanut kyytiä Aatulta joka paljastui sitten lopulta tytöksi. Täytyy kyllä myöntää, että naaraskaneistamme Aatu on ainoa jolla on noin paljon luonnetta. Ei se meitä haittaa, tosin, olisi kivempi keksiä Aatulle joku tyttömäisempi nimi sillä pojuttelen sitä koko ajan.

Neitiä tulee myös tänään katsomaan hänen toinen kummitätinsä ja varmasti tullaan taas hymyilemään ja höpisemään omaa höö-kieltään. Tai sitten kujerretaan. On se lapsi oikeasti elämän ilo. Ei sitä osaa edes kuvitella aikaisemmin mutta sitten kun lapsi tulee niin sitten ei osaa kuvitella elämää ilman lasta.

RIP Minea

Valitettavasti Minea ei selvinnyt, meidän pikkuinen pupumme kuoli, sillä oli yhtäkkiä alkanut surkastumaan kaikki lihakset pois. Jäämme kaipaamaan sinua Minea.Nyt pääset juoksemaan sisarustesi kanssa kilpaa pupujen taivaaseen.

12.01.2012

Meillä on hiukan tätä eläinkatrasta kertynyt viimeisen vuoden aikana ja viikonlopun aikana tuli sitten kolme kania lisää.

Tosin tällä hetkellä olemme huolissamme Mineasta jolla oli eilen jostain kumman syystä takajaloista kadonnut kaikki voima. Raukka raahasi itseään pelkillä etutassuilla ja huomasi että se oli hyvin väsynyt. Nyt tosin käyttää jo vähän takajalkojaankin mutta ei niin paljoa että uskallamme luvata sille mitään selviämismahdollisuuksia. Nyt aiomme katsoa paraneeko Minean tila viikonlopun aikana, sillä sillä ei ole muuta kuin takajaloista hävinnyt voima, mutta muuten kani on itsessään todella energinen.

Uusista kanestamme Aatu on aivan loistava pakkaus. On vallannut nimittäin meidän olohuoneemme ja kissa saa kyytiä. Ei oikein olla vielä saatu asiasta selvää, onko Aatu leikattu uros, vai leikkaamaton naaras, kummin vain, luonnetta löytyy enemmän kuin tarpeeksi tähän taloon.

Puh ja Lumi taasen valloittivat meidän keittiömme. Ja nyt kun emme ole pystyneet olemaan makuuhuoneessa nukkumassa, nuo kaksi pupusta ovat ihan onnessaan ollut kiusaamassa minua. Lumi muuten vaan kaiveskellen lattioita ja pitäen kovaa nuhnutus ääntä. Puh taas tulee puhisemaan ihan korvan viereen ja päättää siinä sivussa leikkiä vähän parturia.

Dana taas saa kohta poikaset, niitä odotellentämä aika tässä sittene meneekin. Pitää vain saada tyttelille rauhoitettua aikaa sillä muuten ei tule kuin kuolleita poikasia, ja sitä emme nyt halua. Meille riittää että edellisestä poikuuesta kuoli jo neljä poikasta.